Hei, minuun sattuu; jotain on vialla.
AINA SISU EI OLE HYVÄKSI
Välttämättä emme tunnista kipua kivuksi tai jonkin oireeksi – tai emme tunnusta olevamme kipeitä. Mentävä, kun on.
Muistan erään maatalon isännän, joka aikoinaan ajoi autolla paikalliseen terveyskeskukseen sydäninfarktissa – ja meinasi lähteä ajamaan vielä keskussairaalaankin. Mitä tuosta, jos rintaa vähän puristaa.
KIPUUN TOTTUNEET
Saatamme pitää normaalina kipua, joka itse asiassa on hälytysmerkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa – tai että me emme ole kunnossa. Olemme “tottuneet” kipuun.
Jeesuksen sanat meille(kin) ovat:
Tahdotko tulla terveeksi?
HALUAMMEKO LUOPUA KIVUSTAMME? HALUAMMEKO TULLA TERVEIKSI?
Emme pysty hahmottamaan terveyttä ennen kuin olemme olleet terveitä kyseisellä alueella.
Joskus ongelmamaksi muodostuu torjunta. Meidät on opetettu olemaan isoja poikia ja tyttöjä, jotka eivät itke. Joissakin yhteyksissä surun tai vihan tunteet voidaan “demonisoida”, leimata tunteiksi, joita ei – syystä tai toisesta – ole lupa tuntea.
NAAMION TAKAA
Jos on aina pakko hymyillä (tai muuta vastaavaaa), olemme vakavassa vaarassa lymyillä itseltämme, toinen toiseltamme ja Jumalalta. Elämme rooleissa ja näemme toisistamme vain naamiot..” Kipeydymme” lisää epäaidossa kanssakäymisessä.
Näemme toisemme naamioina, jotka peilaavat naamioina omia naamioitamme.
Heijastamme epäaitouden paitsi läheisiimme, myös – jos olemme enemmän tai vähemmän kallellaan uskon suuntaan – Jumalaan. Yritämme naamioiden kanssa lähestyä Jumalaakin.
Tahdotko tulla terveeksi?
Johanneksen evankeliumi 5. luku jae 5
Jeesus kutsuu meidät tahtomaan tervehtymistä.
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut, hän sitoo heidän haavansa.
Psalmi 147: 3
Luumäen SAALEM 