Nainen istuu penkissä. Hän on tullut aikaisin, melkein tunnin ennen tilaisuutta. Käsiohjelmaa jakaessani vaihdan hänen kanssaan muutaman sanan. Hän kertoo elämästään ja perheensä vaiheista.
Nainen kertoo opettajasta, joka rohkaisi häntä ja hänen veljiään jatkamaan koulunkäyntiä. Veljet ovat hyvinpalkatuissa töissä. Nainen jatkaa…
…mutta minun matkaani tämä henkinen sairaus on vaikeuttanut.
Olemme yhden ihmisen elämän ytimessä.
Muistan Jesajan sanat:
— Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä,
mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Sinä ja minä emme ole kipeidenkään asioidemme kanssa yksin. ❤