Kesällä olemme Luumäen Saalemissa kokoontuneet noin kerran kuukaudessa sunnuntai-iltana teemalla Rukous voi.
Nyt tulevan sunnuntain ilmoitusta tehdessäni mielessäni alkoi elää kuva eräästä Raamatussamme kuvatusta henkilöstä, naisesta, joka uskoen kurottautui Jeesuksen puoleen.
Ajatuksen taustalla on Markuksen evankeliumiin, 5. lukuun tallennettu kertomus, jossa verenjuoksua sairastanut nainen uskossa kurottautuu Jeesuksen viitan liepeeseen ja ajattelee, että jos hän vain saa koskettaa Jeesuksen viitan tupsua, hän voi parantua.
Vaivaannuttava vaiva
Kertomuksen äärellä meidän on otettava huomioon tapahtuman tapahtumapaikka ja -aika. Mooseksen lain mukaan nainen oli vaivansa vuoksi saastainen. Jos joku koski häneen tai hän itse johon kuhun, tämä ”joku” tuli myöskin saastaiseksi. (Vrt. 3. Moos 15) Vaiva oli naiselle rasittava, kiusallinen ja hänen elämäänsä kaikin tavoin rajoittava (jos luet Mooseksen lain kohdan, voit kuvitella, miten monimutkaista naisen elämä oli.).
Umpikujassa ilman ulospääsyä
Lisäksi naisella ei tuntunut olevan fyysisesti tai uskonnollisesti tilanteesta mitään poispääsyä. Hän ei päässyt vaivastaan, minkä jälkeen hän Moooseksen lain mukaan olisi voinut lain määrämin uhrimenoin päästä fyysisesti ja hengellisesti normaaliin elämään kiinni, puhtaaksi, ilman Mooseksen lain rajoituksia.
Myös Luukas kuvaa tämän ”potilaskertomuksen”. Ammatiltaan Luukas oli lääkäri, ja häntoteaa naisen olleen lääkärin nk. toivoton tapaus. Lääkärit, parhaatkaan heistä, eivät kyenneet häntä auttamaan. 12 vuoden aikana nainen oli kuluttanut epätoivoisessa etsinnässään omaisuutensa lääkäreihin.
Nainen oli umpikujassa. Tässä umpikujassaan hän kuuli Jeesuksesta, joka julisti Jumalan valtakuntaa ja paransi sairaita. Naisen heräsi toivo. Entä jos Jeesus voisi auttaa häntä.
Uskosta käsin
Nainen toimi epätoivoisessa tilanteessa, umpikujassaan uskosta käsin.
Luukas toteaa lyhyesti ja ytimekkäästi:
”Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja verenvuoto lakkasi heti.”
Meille jää arvoitukseksi miksi nainen halusi parantua ”salaa”. Ajatteliko hän vaivan häpeällisyyttä? Vai ajatteliko hän, että hän ei ehkä olisi Jeesukselle niin tärkeä, että julkisesti häntä vaivaisi? Emme tiedä. Meille kerrotaan vain, että nainen kurotti kätensä Jeesuksen viitan tupsuun.
Jeesukselle mikään tilanne ei ole liian vaikea, monimutkainen, saastainen tai kamala
Jeesus näyttää halunneen kohdata naisen julkisesti.
Miksi? Luulen, että Jeesus halusi – jälleen kerran – osoittaa, että Hän ei säikähdä vaikeita tilanteita, umpikujia – eikä sitä, mitä me ihmisinä kavahdamme ja/tai pidämme saastaisina. Ei edes sitä, mitä pyhä Jumala pitää kammottavana (lain pyhyysmääräyksiin oli aikanaan syynsä). Jeesukselle mikään tilanne ei ole liian vaikea, monimutkainen, saastainen tai kamala.
”Kun nainen huomasi, ettei hän voinut pysyä salassa, hän tuli vavisten esiin ja heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen. Kaiken kansan kuullen hän kertoi, miksi oli koskenut Jeesukseen ja miten hän heti oli tullut terveeksi.
Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.”
Mikä on sinun toivoton tilanteesi? Missä sinä olet umpikujassa? Missä sinä kurottaudut Jeesuksen puoleen – jospa edes Jeesus…?
Kurottautuminen Jeesuksen puoleen kannattaa. Hänen lapsinaan me voimme rohkeasti lähestyä häntä – niin ja vaikka rohkeus ei riittäisikään – voi kosketus ”viitan tupsuun” riittää.
Keskustelin eräiden ystävien kanssa johdatuksesta. Keskustelussa tuli esille se, että Herralle ei ole mikään asia liian pieni.
Vuosien takaa muistan pienen asian, josta Herra tuntui olevan kiinnostunut. Jouduin seisovilta jaloiltani leikkaukseen kesken toukotöiden vuonna -92. Leikkauksesta toipuessani minusta ei ollut toukotöissä enää auttamaan. Isäni taisteluharjoituksissa peräkärryn rasvanipan kanssa isäni hartiavoimat veivät voiton ja rasvanippa meni rikki. Pian selvisi, että rasvanippoja ei talosta löytynyt. Minä en pystynyt ajamaan autoa, joten rasvanippojen haku jäi sikseen. Maanviljelijällä ei moisissa asioissa ole vara odottaa, kun on kysymys työhuipusta. Yhtäkkiä ”koin”, että minun pitää katsoa porankoneterälaatikosta. Hölmöin mahdollinen ajatus. Eihän rasvanippoja sellaisessa säilytetä. – Katsoin kumminkin – ja siellä tosiaan oli yksi rasvanippa, joka pelasti tilanteen.
Herra on kiinnostunut epätoivoisista tilanteistamme noin senttimetrin mittaisesta rasvanipasta aina Mount Everesteihimme, joita kohtaamme työmme, taloutemme, kutsumuksemme tai terveytemme alueella.
Uskalla kurottautua!
Luumäen SAALEM 