Sunnuntain 10.1. teema: Jumalan johdatus

Sunnuntain Syvemmälle Sanaan jaan löytöjäni Jumalan johdatuksen ja Jumalan tahdon äärellä.

Videolla lisäksi laulut Huomispäivää en mä tunne ja Syvemmälle rakkauteesi.

Video on katsottavissa YouTubessa sunnuntaina 10.1. klo 11 eteenpäin.

Tässä video tekstimuodossa:

On puhuttelevaa istua tekemässä tätä videota tässä paikassa, jossa olen. Jumala on toteuttanut sen, mistä Hän on puhunut.

Jumala kykenee ja Hän haluaa viedä asiasi päätökseen

Rohkaisun sana sinulle, joka käyt elämässäsi vaikeita vaiheita, taistelua – millä nimellä kutsutkaan tilannetta, jossa olet. – Olet ehkä ollut kuulevinasi Jumalan puhuvan tilanteesta, mutta tilanne on ikään kuin jumissa. Olosuhteetkin puhuvat vastoin sitä, minkä olet ollut ymmärtävinäsi Jumalan puheeksi. – Jumala oikeasti voi. Hän kykenee ja Hän haluaa saada asian toimimaan. 

Tapahtukoon sinun tahtosi. – Mitä Isä meidän -rukouksessa rukoilemamme lause oikein tarkoittaa?

Isä meidän -rukouksessa rukoilemme: Tapahtukoon Sinun tahtosi. Kokonaisuutena ajatuskulku menee meidän hyvin tuntemassa rukouksessa: Tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi niin kuin taivaissa. 

Oman prosessini keskellä jäin pohtimaan rukousta ja sitä, miten olen kuullut opetuksen aiheesta ja mitä olen kuullut kristittyjen rukouksista erityisesti täällä Suomessa. 

Olen kuullut hyvän asian, sen että halutaan Jumalan tahdon toteutuvan omassa elämässä Usein kuulen tämän rukouksen ikään kuin lisäyksenä rukoukseen, jossa rukoillaan itselle tai toiselle asioita, kuten vaikkapa parantumista, vapautta jostakin tai jotakin muuta itselle tai toiselle merkityksellistä asiaa. Esimerkiksi: Taivaan Isä kosketa parantavalla kädelläsi… mutta tapahtukoon sinun tahtosi.

Oman elämäni tarinaa vasten jäin pohtimaan sitä, miten hyviä ja toivottavia asioita kiltteys ja taipuminen Jumalan ja vaikkapa jonkin auktoriteetin alle ovat. Ja samaan hengen vetoon sanon: Tässä on meidän suomalaisten – ja suomalaisten kristittyjen sudenkuoppa, joka voi johtaa meidät ongelmiin elämässämme ja myös suhteessa Jumalan tahtoon. 

Aikanaan maatalouslomittajana ollessani yhden vakio lomituspaikkani emäntä tapasi lainata erästä suomalaista iskelmää vuosikymmenien takaa: ”Elä sinä ihminen hermostu, vaan ota kiitellen vastaan, se mitä ylhäältä annetaan.”

Tuo onkin aivan oikea suhtautumistapa “Taivaan antiin”. – Se, onko kaikki vastaantuleva “Taivaan antia”, onkin kysymys erikseen.

Omassa elämässäni olen koettanut parhaani mukaan tavoittaa Jumalan tahdon ja tehdä sen mukaan. Ongelmani on monesti ollut liika kiltteys ja liika taipuisuus ts. olen tehnyt kompromisseja ja myös vääriä valintoja sen takia. Joskus olen kiltisti ottanut vastaan nk. Jumalan tahtona asian, joka on vahingoittanut minua tai läheisiäni. 

Mistä sitten erotan Jumalan tahdon? Kuinka palvelen Jumalaani? 

Yhden kuvauksen löydämme Jeremian kirjasta, luvusta 29. Siinä pakkosiirtolaisuuteen, vieraaseen maahan viety Israel/juutalainen kansa on kansana ja yksilöinä suurten kysymysten edessä. 

• Kuinka palvelen Jumalaani ja 
• kuinka elän elämääni kulttuurissa ja ympäristössä, joka monella tapaa on erilainen kuin mihin olen tottunut ja mitä Jumalan palvelemiseen tulee, oltiin aivan uusien kysymysten edessä… 
• Kuinka palvelen Jumalaa paikassa, jossa ei ole temppeliä eikä ole mahdollisuutta uhrata nk tuon ajan jumalanpalvelukseen kuului. 

Jer. 29: 4-7

Raamatun kertomuksista käy ilmi, että kansalla oli kova hinku ja ikävä takaisin omaan, oikeaan kotimaahansa. Heidän oli vaiea asettua aloilleen ja rakentaa elämää tuon kokemansa vierauden ja ikävä keskellä. 

Jumalan puhe Jeremian kautta oli hyvin selkeä: Asettukaa aloillenne. Rakentakaa elämäänne. Palvelkaa Jumalaanne siellä, missä olette. Rakentakaa taloja. Perustakaa maatiloja. Perustakaa peheitä. Ja se, minkä täytyi olla radikaalia Jeremian sanoja kuulevien korvissa: Rakentakaa yhteiskuntaa, jossa olette. Siis, kuinka? Pitäisikö meidän, juutalaisena kansana toimia yhteiskunnassa, joka on meidän uskomme näkukulmasta vinossa? Vastaus oli: kyllä. Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon Jumala on teidät asettanut. 

Jumalan käsi oli tuon kansan yllä yhdessä sen inhimillisesti oudoista vaiheista. 

Tulevaisuus ja toivo näkyväksi

Jumala haluaa antaa teille tulevaisuuden ja toivon. Tässä ja nyt. Ei vain kaukana tulevaisuudessa. 

Olen 30 vuoden aikana, jona olen kristillistä kenttää seurannut, nähnyt erityisesti kriisiaikoina nousevan näkökulmaa siitä, että ikään kuin enää ei kannattaisi panostaa tai rakentaa, koska loppu voi tulla hyvinkin pian. 

Sitä suuremmalla syyllä! Sitä innokkaammin! Nyt ei ole aika kristittyinä vetäytyä piiloon vaan tulla näkyväksi. Myönteisellä tavalla. 

Kannamme valoa. Meillä on tulevaisuus ja toivo. Antaa sen tulla näkyväksi. 

Rakenna elämää – siellä missä olet

Kolmas puhutteleva ja herättelevä näkökulma nousee Jeremian saamasta sanasta. Juutalainen kansa oli lähtökohtaisesti palvelijan – tai jopa orjan – roolissa. Sen ajan valloittajan tapa oli ottaa orjat ja palvelijat nimenomaan voitettujen/valloitettujen maiden ihmisistä.  Löydämme esimerkiksi Nehemian kuninkaan juomanlaskijana. 

Jeremian viesti näille ihmisille oli, että heidän pitäisi ottaa aktiivisempi rooli elämänsä rakentamisen suhteen. Heidän elämänsä ei ollut pelkästään olla toisten palvelija – saatika orja, vaan rakentaa elämää, jonka Jumala oli heille antanut siinä paikassa, jossa he olivat.

Laulujen laulussa on pari jaetta, jotka pysähdyttävät aiheen äärellä:

”Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.

Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat minut viinitarhain vartijaksi – omaa viinitarhaani en vartioinut.” 

Laulujen Laulu 1: 5,6

Jakeissa kohtaamme epätavanomaisen paljon ruskettuneen naisen, morsiamen. – Ilmeisesti tuon ajan kauneusihanteiden vastaisesti, koska nainen, morsian, tuntuu haluavan vetää huomion pois rusketuksestaan ja selittää asiaa. Äitini pojat laittoivat viinitarhojen vartijaksi – niin, että oma viinitarha jäi huomiotta. Nainen ruskettui ylenmäärin päivän paahteessa tehdessään pitkää päivää toisille – ja oma tontti jäi hoitamatta ja siten hedelmä vaatimattomaksi tai kokonaan saamatta. 

Elämän tärkeysjärjestys

Ajatukset, jotka nousevat Jeremian sanoista ja myös tästä Laulujen Laulun lyhyestä katkelmasta saavat pohtimaan elämän tärkeysjärjestystä. 

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan..?

Taannoin totuin kuulemaan tämän niin, että seurakunnan tilaisuudet tuli priorisoida kaiken edelle. Lisäksi tulisi varata aikaa raamatun lukemiseen ja rukoukseen. Myös tiettyjä radio- ja tv-ohejelmia oli suositeltua katsoa. – Kalenterini näytti tuolloin aika hurjalta ja monesti koin syyllisyyttä, kun en täyttänyt mittaa, jonka itse ja muut asettivat. 

Seurakunta on Jumalan suunnitelma. Seurakunta on Jumalan välikappale sekä siinä mielessä, että seurakunnassa on tarkoitus rakentua yhdessä että seurakunnan kautta ilosanoman Jeesuksesta on tarkoitus levitä kaikkeen maailmaan. 

Raamattu – Jumalan Sana ja rukous – ovat elinehto sille, että hengellinen elämämme pysyy vireänä. 

Hyvä, kristillinen sisältä tv:ssä, radiossa tai sosiaalisen median kanavissa rakentaa meitä. 

Myös se, että antaa varoistaan ja ajastaan evankeliumin eteen päin viemiseen, mahdollistaa sen että seurakunta kokonaisuutena pystyy täyttämään tehtävänsä. 

Jumalan tahto kattaa koko elämän

Jumalan ja Hänen valtakuntansa ja tahtonsa etsiminen on kuitenkin laajempi asia. Sen on tarkoitus kattaa ja kätkeä sisäänsä koko meidän elämän piiri. Seurakunta, raamatun lukeminen, rukous, se mitä katsomme ja kuuntelemme, työmme, perhe-elämämme, ystävyyssuhteemme, rahan käyttömme…

Ydinkysymys on: Mitä Jumala tekisi? Mikä olisi hänen tahtonsa asiaan?

Yksi näkökulma avautuu aivan Raamattumme alkulehdiltä. Mitä Jumala teki? Hän loi – ja antoi luomalleen ihmiselle käskyn: Viljele ja varjele. 

Pidä huolta. Mahdollista sato. – Tämä koskee kaikkea sitä, mitä Jumala on meille hyvyydessään uskonut.

Advertisement