Herra; jos Sinä tahdot, teet tämän tai tuon.
Harkintavaltas alle kaikki päätökseni suon.
Hyvyytees luotan, Sinä kannattelet,
siks lepo on mulla, vaikka muovaelet.
Siispä Herra; jos tahdot, hellä kuiskaus vain,
uhrialttarin luona kaiken luovutan ain.
Herra; jos Sinä tahdot, niin auta mua.
Yksin ahjoni keskellä huokailen Sua.
Yhä tahdotko kuunnella, lastasi auttaa,
tunnen sisimpäni kuohuu, epäusko siel laukkaa.
Joskun tuntenut olen Sun armosi syvän,
kriisin keskellä kadotin lähes uskon viimeisen jyvän.
Herra: jos Sinä tahdot, niin voit mua auttaa,
vaan ei varmuutta mulla, mieli kahtaalle laukkaa.
Olen kyllä kuullut on tahtosi hyvä,
silti kokemuspohjani ei kovin syvä.
Tahdostas varmuutta, tasapainoa, kokemusta ei mulla,
vaan voinhan kysymysteni kera aina eteesi tulla.
Herra; jos Sinä tahdot- ei kysymystäkään siitä,
vuoksein ristille marssit, kaikki täytettiin siinä.
Herra tullut ei ollakseen on, sekä ei,
kerran puolestain kärsi, synnit ristille vei.
Hänen tahtonsa horju ei, on kauttaaltaan hyvä.
Yhä uhrinsa riittää, armovirta on syvä.
Herra; jos Sinä tahdot, odotan Sua.
Tahtoosi taivun, annan Sun johtaa mua.
Paula Kotro
Luumäen SAALEM 